Arvokas vanhuus -blogi on hyvän mielen verkkosivusto, jossa julkaistaan ikäihmisten elämää koskettavaa sisältöä. Blogissa käsitellään ikäihmisten elämään liittyviä aihealueita, tuodaan esiin ajankohtaisia asioita sekä nostetaan esiin seniorielämään liittyviä kysymyksiä. Blogia ylläpitää Kotona Asuen Seniorihoiva.
Seniorin arjessa tarvitaan käytännön avun lisäksi jotain vielä tärkeämpää: aitoa yhteyttä ja läsnäoloa. Lue palveluvastaavamme Emilian kokemuksia siitä, miten pienetkin hetket voivat rikastuttaa sekä seniorin että hoivanantajan elämää.
Mitä pitemmälle elämässä ehtii, sitä runsaammin kokemuksia kertyy niin muista ihmisistä kuin omasta itsestäkin. Joskus voi olla helpompaa muistella elämäntaivaltaan ihmiselle, joka ei tiedä meistä ennalta mitään. Jokaisella on valta ja vapaus valita, mitä piirteitä itsestään mainitsee ja mitä jättää omaksi tiedokseen.
Vuonna 2023 toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden ensimmäisenä toimintavuotenaan tuottama merkittävä alijäämä on pakottanut julkiset sote-palvelunjärjestäjät entistä tiukempaan säästölinjaan, ja tämä on valitettavasti nähtävissä palvelun saamisessa ja laadussa.
Aika kuluu ja kuluttaa, osan se myös kadottaa. Se hioo ja muovaa kuvaamme eletystä ja koetusta. Eri vuosikymmenet, vuodet ja erilaiset elämänvaiheet ovat kerroksia elämäntarinassamme. Milloin viimeksi antauduit muistojen virran vietäväksi ja seurailit, mitä kaikkea muistista pulpahteleekaan pintaan?
Tänään 21.9.2023 maailman Alzheimer päivänä haluan muistella hetken omaa rakasta Pappaani. Pappa asui isolla maatilalla luonnon keskellä. Hän oli jäänyt leskeksi vuosia sitten, mutta omasta kodista hän ei halunnut lähteä minnekään. Hän rakasti maalaismaisemaa, luontoa, rauhallisuutta ja kaikenlaista puuhastelua, sillä isolla maatilalla riitti tekemistä. Kesäisin hän käveli, pyöräili jopa kymmenien kilometrin lenkkejä, talvella hiihti ja ajoi potkurilla. Hän oli 80-vuotias teräspappa, muistan sanottaneen.
”Jaahas”, hän toteaa – kuten joka ilta – ja kurkottaa sivupöydältä käteensä kaukosäätimen. Iltauutiset ja sää. Televisio papattaa olohuoneeseen kriisiä, varautumista, uhkaa. Kaikkea leimaa epävarmuus. Mutta vieressä istuu hän, joka on itse varmuus. Tuli mitä tuli, se kohdataan yhdessä.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Siksi kohtaamme myös ikääntymiseen liittyvät muutokset omaan, yksilölliseen tapaan ja tahtiin. Siinä, missä joku jättää ilomielin rientämisen vähemmälle, toisen voi olla hankalaa saada mieltään mukautumaan ikääntyvän kehon muutoksiin ja elämänrytmin hidastamiseen. Niin tärkeiltä kuin totutut tavat, rutiinit ja perinteet saattavat tuntuakin, niihin ei tarvitse panostaa samalla energialatauksella kuin ennen. Päivitykset ovat paikallaan.
Monen eläkkeelle jäävän arki on aktiivista ja aikataulutettua. Kun ikää tulee lisää, on kuitenkin lupa antaa vauhdin tarvittaessa hidastua. Erilaiseen elämänrytmiin ja tavoitteisiin sopeutuessa on hyvä muistaa lempeys itseään ja ymmärrys jaksamistaan kohtaan. Välillä voi olla tarpeen arvioida voimavarat uudelleen, ellei energiaa tunnu riittävän totuttuihin tapoihin tai terveyssuositusten noudattamiseen samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Anna on väsynyt. Hänen katseensa paljastaa sen heti ulko-ovella. Kun kyselen, miten viikonloppu on sujunut, kuulen toisenkin syyn alavireiseen olemukseen: rakas serkku on menehtynyt eilen. Nyt tarvitaan aikaa ja korvia. Istahdan kuuntelemaan, kun Anna kertoo tuntojaan ja juo samalla aamuteensä loppuun. Puheet kiertelevät pois nukkuneessa serkussa, muissa sukulaisissa, yhteisissä muistoissa – ja ajelehtivat hiljalleen kohti alkaneen viikon haasteita ja aikatauluja.
Olen viime aikoina pohtinut paljon Ystävyyttä ja sen monisäikeisyyttä. Mieleeni tulvii kiitollisuutta ajatellessani ystäviäni – jokaista omanlaistaan persoonaa, omine tapoineen ja elämäntarinoineen. Mutta onko ystävyydellä ikärajaa?