Yksi ystävällinen kohtaaminen kerrallaan

Seniorin arjessa tarvitaan käytännön avun lisäksi jotain vielä tärkeämpää: aitoa yhteyttä ja läsnäoloa. Lue palveluvastaavamme Emilian kokemuksia siitä, miten pienetkin hetket voivat rikastuttaa sekä seniorin että hoivanantajan elämää.

Olemme perusluonteeltamme sosiaalisia, ja tuota sosiaalisuutta ihminen kaipaa myös seniori-iässä. Usein käy kuitenkin niin, että ikääntymisen myötä toimintakyky laskee, jonka seurauksena myös sosiaaliset suhteet vähenevät. Yhteys muihin voi kadota.

Työskenneltyäni senioreiden kanssa vuosia, yksi havainnostani on, että moni arkailee ulkopuolisen avun vastaanottamista. Tämä kaikki voi johtaa helposti eristäytyneempään elämään ja yksinäisyyteen, mikä puolestaan vauhdittaa ikääntymiseen liittyvää toimintakyvyn heikentymistä.

Juuri siksi arjessa auttamisen lisäksi hoivanantajiemme työ on ennen kaikkea kohdata seniorit yksilöllisinä ihmisinä, olla osa heidän ainutlaatuista elämäntarinaansa. Kiireettömässä kohtaamisessa syntyy yhteys, joka muodostuu ajan saatossa aidoksi, läheiseksi kumppanuudeksi. Tämä edelleen rikastuttaa molempien osapuolien elämää.

Kysyn usein hoivanantajiltamme mikä heitä työssään motivoi, ja vastauksissa yhdistyy aina sama teema: ihmiset. Hoivanantajamme näkevät ihmisen hänen elämäntilanteensa takana, mikä avaa ikäihmisille mahdollisuuden tulla ymmärretyksi ja kuulluksi.

 Vuosien varrella olen saanut todistaa lukuisia kertoja sitä, miten hoivanantajan säännöllisten käyntien myötä senioreiden elämä voi todella muuttua. Kun yhteys toiseen ihmiseen syntyy, esiin nousee usein pinnan alla olevia tarpeita ja toiveita.

Osa senioreista on löytänyt uutta motivaatiota pitää kunnostaan ja tasapainostaan huolta, mikä vakauttaa toimintakykyä ja sujuvoittaa arkea. Monet ovat aloittaneet hoivanantajansa kanssa uuden harrastuksen löytäen näin sekä uutta sisältöä että uusia ihmisiä elämäänsä. Joissakin tapauksissa hoivanantajan avulla seniori on palannut uudestaan vanhan, hänelle rakkaan harrastuksen pariin.

Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt eräs rouva, joka oli käyntiemme alkaessa alakuloinen ja melko eristäytynyt. Viikkojen vieriessä hoivanantajan säännölliset käynnit olivat saaneet aikaan positiivisen muutoksen: alakulo vaihtui elämäniloksi.

Hoivanantaja oli hänelle paitsi oiva apu, myös juttukaveri, jonka kanssa saattoi jakaa murheet ja ilot sekä käydä ulkoilemassa ja toteuttaa toiveitaan. Tämä sai lopulta aikaan isommankin muutoksen. Seniori alkoi ylläpitää yhteyttä ystäviinsä, lopetti vuosikymmeniä jatkuneen tupakoinnin ja löysi humoristisen, elämäniloa säteilevän puolensa uudelleen.

Kaikkien elämä ei toki tarvitse muutosta, mutta olipa elämäntilanne mikä hyvänsä, tarve yhteyteen säilyy. Erityisesti tämän epävarman maailmantilanteen rinnalle tarvitsemme luottamusta – sekä elämää että toisiamme kohtaan.

Meillä jokaisella on voima vaikuttaa – olla se kohtaamisen kipinä, joka synnyttää toivoa ja luo iloa arkeen. Pienetkin teot voivat kantaa kauas. Hoivanantajamme osoittavat tämän päivittäin omalla työllään, mutta yhtä lailla meistä jokainen voi olla tärkeä lenkki tässä yhteyden ketjussa. Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman – yksi ystävällinen kohtaaminen kerrallaan.

Emilia Kiiski
Palveluvastaava, Kotona Asuen Seniorihoiva Tampere