Kiitos, äidit

Äiti. Miten paljon sisältöä mahtuukaan yhteen pieneen sanaan! Näitä aikoja keväällä hiirenkorvat ja hennot vuokot muistuttavat, että on taas aika muistaa äitejä. On taas korttien, kukkien, kakkukahvien ja kiitosten päivä. Lämmintä yhdessäoloa. Liikutuksen kyyneliä silmänurkissa. Kiitosmieltä. Paljon on koettu yhdessä. Melkoinen matka takana.

Äidit odottivat, arvailivat, aavistelivat meitä, jotka kelluimme vielä heidän sydämensä alla suojassa. Kantoivat, olivat kotina meille. Jaksoivat. Kun tuli aika, äidit ponnistivat meidät elämään, ottivat syliin, ihan iholle. Hoivasivat, hellivät. Ammensivat meille rakkauttaan ja aikaansa.

Saimme uinailla turvassa pienessä sykkyrässä, liukua hetkittäin alas unen maailmoista, havahtua ilmoittamaan tarpeistamme. Äidit kuulivat, vastasivat, ruokkivat, pesivät – ihmettelivät ja ihastelivatkin. Me aarteet, äidit aarteiden vartijat. Yötä päivää. Äidit jaksoivat.

Saimme kasvaa ja muotoutua omaksi itseksemme, oppia tähän elämään. Lähellä oli äidin syli, tarjolla lohdutus, kun sitä tarvittiin. Äideillä oli oikeaan hetkeen parantava puhallus ja opettava ojennus. Eväitä elämään. Äidit jaksoivat.

Kun huomasimme, että maailma odottaa meitä pihaportin tuolla puolen, äidit saattelivat matkaan, opettelivat luottamaan ja päästämään irti. ”Tule sitten käymään”, he muistuttivat. Kun sitten kävimme, he rakastivat ruoalla. Aivan kuin me muualla näkisimme nälkää..! Voi äitejä! Äidit ovat aina äitejä…

Mutta ennemmin tai myöhemmin havahdummekin siihen, että vuosikausia sitten sommiteltu asetelma alkaa kallistua. Osat alkavatkin vaihtua. Äideillä alkaa jo olla ikää. Äitien, jotka aina jaksoivat, on suostuttava jaksamaan vähän vähemmän ja tarvitsemaan toisia vähän enemmän.

Ihanaa on se, että muistot säilyvät, vaikka niiden kertoja vaihtuisikin. Äitien toistamiseen kertomista vauvamuistoista voi tulla meidän omia muistojamme, jotka äidit jo kenties ovat unohtaneetkin. Tarinamme elää, kun sitä kerrotaan. Voimme olla äitiemme muistopankkeja. Ja äitienpäivä voi olla mainio päivä tehdä lisää talletuksia.

Käsissä aika

"Viileät vieraat kädet
vetivät minut elämään.
Aistin haparoivaa haurasta
odotettua onnea.
Oli syli, johon sykertyä.
Sain olla rakas.
Tutuiksi tulivat
kädet, jotka kantoivat,
silittivät, suojasivat,
pesivät, pukivat, peittelivät.
Läsnä ja lämpimät
ne kädet, jotka viisauteen viittoivat,
oppimaan ohjasivat.
Kaiken aikaa ahkeroivat,
nostelivat, noukkivat,
askaroivat, auttoivat.
Kiireen keskellä koskettivatko?
Äiti, anna käsi.
On mun vuoro pitää huolta."

Kevät on täällä!

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, linnut laulavat iloisesti ja lämpötilakin nousee ulkona pitkälti yli 10 asteen. Ihana kevät on saapunut! Kevään yksi varma merkki on myös tulevana viikonloppuna vietettävä pääsiäinen. Nykyisin pääsiäistä vietetään muun muassa kevään alkamisen juhlana. Pääsiäiseen liittyy useita keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuvia, kuten narsissit, rairuoho, keltaiset pääsiäistiput sekä hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Kevätpäiväntasauksen jälkeen valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden. Nyt on KEVÄT!

Alkanut kevät tuo myös uusia ajatuksia ihmismieleen. Lisääntynyt valon määrä tuo uutta energiaa ja tulee tarve uudistua ja laittaa asioita kuntoon. Vaikka ikää olisi jo paljon voi mieli tuntua yhtäkkiä nuorelta. Ulkona liikkuminen ja kevyt reippailu kuntoa kohottaen alkaa tuntua luontevammalta, pihaa olisi kiva alkaa laittamaan kesäkuntoon, kotia voisi nikkaroida ja kunnostaa sekä siivota ja sisustaa kevätilme ja paljon muuta askaretta… Kun energiapiikki iskee pitkä talven jälkeen, silloin se energia kannattaa hyödyntää ja touhuta mielekkäitä asioita. Toisaalta keväällä voi myös mieli väsyä ja tuntuu, ettei jaksaisikaan tehdä yhtään mitään, vaikka ilma on mitä parhain ja nyt juuri sitä energiaa pitäisi olla. Tällöin kannattaa panostaa lepäilyyn, syödä ravitsevaa ruokaa ja liikkua hiljakseen luonnossa, jotta oma olo ja mieli alkavat kohenemaan pitkän talven jälkeen.

Nyt kun pääsiäisviikonloppu tulee, kannustamme jokaista tekemään juuri sitä mikä parhaalta tuntuu. Jos haluat hiljentyä viettämään pääsisäistä perinteitä kunnioittaen ja oleskella läheisten ja ystävien kanssa, niin nauti siitä!  Jos tykkäät puuhastella ja virtaa riittää, niin tee sydämesi kyllyydestä! Jos taas kaipaat lepoa ja oma energiataso on nollassa, niin lepää ja oleskele vain!

Miten sinä vietät pääsiäistä ja mitä ajatuksia kevät sinussa herättää?

Toivotamme mitä parhainta ja aurinkoisinta pääsiäistä sinulle!

Onnellinen vanhuus

Onnellinen vanhuus – minkälaisia nuo viimeiset elinvuotemme ovatkaan? Me kaikki haluamme olla terveitä, voida hyvin, olla elinvoimaisia, tehdä mielekkäitä asioita ja viettää aikaa perheen, läheisten ja ystävien parissa. Mutta mitä muuta voisi olla onnellinen vanhuus? 

Minkälainen on sinun unelmiesi vanhuus? Jos saisit itse valita, miten viettäisit nuo vuodet? Olisitko mieluummin onnellisesti kotona asuen ja tarvittaessa apua kotiin saaden vai laadukkaassa palvelutalossa ihmisten ympäröimänä? Haluaisitko viettää aktiivista elämää ja käydä vanhuksille suunnatuissa tapahtumissa ja matkustaa vaikkapa ulkomaille lämpimään? Vai haluaisitko keskittyä enemmän kotona oleiluun ja elämän pienistä iloista nautiskeluun, ja nauttia perusarjesta kuten maukkaasta kotiruuasta, pienistä ulkolenkeistä ja käsityöistä kotona puuhastellen? Minkälaisia asioita sinä arvostat ja miten haluat nuo vuodet rakentaa elämässäsi? 

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, jokaisella meistä on ainutlaatuinen elämäntarina. Jokaiselle meistä kuuluu myös onnellinen, arvokas ja ainutlaatuinen vanhuus. Kaikkea emme voi vanhuuden osalta itse valita, mutta ajatuksissamme voimme rakentaa onnellisen vanhuuden ja miettiä sitä jo etukäteen. Näitä asioita on hyvä pohtia jo etukäteen ja kannustamme jokaista käyttämään siihen edes pienen hetken aikaa. Mitä sinä arvostat, minkälainen on onnellinen vanhuus? 

Mikä on Arvokas vanhuus blogi?

Arvokas vanhuus blogi on hyvänmielen verkkosivusto, jossa julkaistaan ikäihmisten elämää koskettavaa sisältöä. Blogissa käsitellään ikäihmisten elämään liittyviä aihealueita, pohditaan ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia asioita, tuodaan esiin tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita sekä nostetaan esiin vanhuuteen ja seniorielämään liittyviä kysymyksiä.  

”Antakaa minulle arvokas vanhuus” – Pieni runo ihmisyyden puolesta 

Kohtele minua hyvin, 
sitten kun en enää muista nimeäni. 
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen. 
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, 
sitten kun en enää ole tuottava yksilö, 
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä. 
Välittäkää minusta, 
antakaa rakkautta, 
koskettakaa hellästi. 
Kello hidastaa, 
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, 
mutta siihen on vielä aikaa. 
Antakaa minulle arvokas vanhuus.
” 

– Tuntematon